Sivut

2/28/2017

New vinyls



1. Venom - In league with Satan Vol. 1 (red vinyl)
2. The Exploited - Punks Not Dead



2/18/2017

ACAP


(As Chill As Possible)

Pencil, sketchbook A4


1/31/2017

New vinyls


 1. Ghost - Opus Eponymous
2. Pentagram - First Daze Here (The Vintage Collection)
3. Lana Del Rey - Born To Die
4. Amy Winehouse - Frank
5. Amy Winehouse - Back to Black 
6. Amy Winehouse - Lioness: Hidden Treasures
7. Amy Winehouse - I Told You I Was Trouble: Live in London (The Collection limited edition vinyl box set)
8. Amy Winehouse - Rarities (The Collection limited edition vinyl box set)
9. Slipknot - Slipknot



1/19/2017

Voiko elämää hallita?

Terapeuttini vastikään antoi minulle tulostamansa artikkelin, jonka otsikko oli "5 asiaa, jotka sinun tulisi tietää aivoistasi". Ja hyvä niin; se oli ehkä ensimmäinen varteenotettava konkreettinen neuvo, mitä olen terapiassa saanut. 
  Artikkelista eniten mieleeni painui toteamus ”Koet sen, mitä ajattelet eniten.” Esimerkkinä se, että kun ostat tietyn merkkiset kengät, alat vaistomaisesti näkemään ympärilläsi juuri niitä saman merkkisiä kenkiä joka toisella ohikulkijalla. Tätä tapahtuu pienissä ja suurissa mittakaavoissa. Aivot ovat äärimmäisen monimuotoinen kokonaisuus, mutta ne toimivat loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertaisella kaavalla. 
 Toinen pointti, mitä jäin pohtimaan erityisesti, oli ”Aivot eivät ymmärrä todellisuuden ja mielikuvituksen eroa.” Aloin mielessäni aprikoimaan sitä omien kokemuksien kautta. Missä tilanteessa omat aivoni eivät ymmärrä todellisuuden ja mielikuvituksen eroa? Tämä liittyy vahvasti tunne-elämän säätelyyn. Kun stressaat, että huominen hammaslääkärikäynti menee huonosti, koska tulet todennäköisesti saamaan paniikkikohtauksen, pohjustat jo valmiiksi epäonnistumista. Stressi ja paniikki ovat psyykkisiä reaktioita, mitkä tulevat luonnostaan, kun ihminen on epävarma tämänhetkisestä tai tulevasta tilanteesta. Menikö se viime kerralla huonosti? Jos meni, niin miksi? Olisiko siihen syynä ollut se, että alitajuisesti itse ohjasit sen menemään huonosti? Todellisuudessa hammaslääkäriä ei tarvitse pelätä, ei ole mitään todellista uhkaa, vaikka sitä kauhuskenarioisikin päässään. En tiedä onko sitä missään tilastoitu, mutta uskon, että vain murto-osa hammasoperaatioista epäonnistuu. Siitä huolimatta joka toinen kokee pelkäävänsä jonkun verran hammashoitoa, ja joka kymmenes niin paljon, että jättää käymättä hammaslääkärissä. Jos voisit säädellä tunne-elämän herkkyyttäsi vastaavanlaisissa tilanteissa ON-OFF -napilla, et todennäköisesti edes tuntisi niin paljon kipua toimenpiteen aikana, kuin silloin kun olet peloissasi ja keskityt nimenomaan kipuun. -Ja sinähän voit. Kipu välittyy aivoihin hermopäätteiden kautta, ja kipu käsitellään siis aivoissa. Toisinaan puhutaan ”aavesärystä” tai ”haamukivusta”. Se on tunne, jonka voi kipuhermojen vuoksi aistia jopa tulevan amputoidusta elimestä. Aivot luulevat että johonkin sattuu, vaikka oikeasti ei sattuisikaan. Miksi se ei siis voisi toimia myös päinvastoin? Kannattaa lyödä itselleen faktat tiskiin, ennen kuin antaa mielikuvitukselleen vallan.
  Aivot ovat fyysinen, orgaaninen elin, joiden rakenne muuttuu elämän aikana. Terapeuttini mainitsi merietanoilla tehdystä tutkimuksesta, jossa todettiin että aivot voivat osittain palautua esimerkiksi alkoholismista aiheutuneista muistihäiriöistä. Kaiken uuden oppiminen edesauttaa aivojen rakenteen palautumista ja muistijäljen muodostumista. Eli kärjistettynä terapeuttini pointti oli se, että ajatuksilla voi jopa korjata mielenterveyshäiriöstä tai alkoholismista johtuvien aivojen rakenteellisia muutoksia. Sama ei kuulemma kuitenkaan päde skitsofreenikoihin.
 Aivot erittävät hyvän olon- ja huonon olon hormoneja, ja niihin sinä voit itse vaikuttaa. Kuvitellessasi, että jollekin läheisellesi tapahtuu juuri nyt jotain pahaa, vaikka tietäisit hänen olevan täysin turvassa sillä hetkellä, aivosi uskovat tilanteen todeksi ja laukaisevat kortisolin eli stressihormonin erityksen elimistössäsi (koska aivosi eivät edelleenkään ymmärrä todellisuuden ja mielikuvituksen eroa, vaikka järki ymmärtäisikin). Sama pätee myös positiivisten ajatusten suhteen. Oikeasti vahvat tunnekokemuksemme ovat siis aineita, hormoneja, joiden pitoisuudet elimistössämme vaikuttavat psyykkiseen elämäämme. Voit ns. psyykata itsesi haluttuun mielentilaan.
  Itse olen niin skeptinen ja toisinaan kyyninenkin, että tarvitsen mukamas juurikin tällaisia tutkimuksia, tieteellisiä todisteita aivojen toiminnan ja tunne-elämän säätelyn mahdollisuudesta, jotta voin uskoa niihin. Kuten Jaakko Lyytinen HS:n kolumnissaan kommentoi ”Me kiireen kiristämät ihmiset kuvittelemme ratkaisevamme ongelmamme hokemien avulla.” Ja niinhän se on. En usko, että muiden hokiessa ”Hyvin se menee!” ja ”Kyllä se siitä!” motivoi sinua loppupeleissä puoliksikaan niin paljon, kuin se, että itse kannustat itseäsi ja päätät asioiden kääntymisestä parempaan. Edellä mainitsemani on minun mentaliteettiini jopa ällöoptimistista. Siitä huolimatta kyynisenä ja skeptisenä ihmisenä osaan löytää positiivisia asioita elämässä, mutta niin ironista kuin se onkin, useimmiten uskottelen niitä jollekulle aivan muulle kuin itselleni. 
 Olenkin monesti kyseenalaistanut, toimisiko plasebo (lumevaikutus) minun kohdallani? On olettamuksia, että lumevaikutuksen kokeminen riippuisi kokijan persoonallisuudesta esimerkiksi sillä tavoin, että lumelääke tehoaisi paremmin hyväuskoisiin henkilöihin. Epäluuloiset puolestaan kokevat mahdollisesti helpommin nocebo-vaikutusta, eli oireiden pahenemista. Siihen väitteeseen pystyn samaistumaan, sillä hyvin usein aloittaessani jonkin uuden lääkkeen, otaksun saavani huomattavan määrän pakkausselosteessa mainituista haittavaikutuksista, ja niin yleensä saankin. Voisinko siis vähentää tai lisätä jonkin lääkkeen vaikutusta psykosomaattisesti? Sama placebo -efekti pätee muillakin elämän osa-alueilla. Kun sinulle on muodostunut illuusio onnellisuudesta, elät onnellisena kunnes toisin todistetaan.
  Millaista sitten on hyvä elämä? En näe, että hyvä elämä on niinkään riippuvainen tapahtumista, vaan pikemminkin niihin suhtautumisesta. Elämänasenteeseen vaikuttavat lukemattomat tekijät, kuten mielenterveys, sairaudet, peritty käyttäytymismalli, traagiset tapahtumat, muut ihmiset ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Ihmisen reaktio tapahtumiin on jokaisella oma ja kaikki on suhteellista. Kun vertaa nälkää näkevän afrikkalaislapsen kurjaa ja lyhyttä elämää jonkun länsimaisessa hyvinvointivaltiossa elävän, vakavasti masentuneen ja muulla tavoin traagisuutta läpikäyneen ihmisen elämään, voi molemmilla niin sanottu ”kärsimyssaldo” olla määrältään psyykkisellä tasolla ihan yhtä suuri. Vaikka psyykkisestä sairaudesta kärsivän ihmisen elämässä ei olisikaan tapahtunut mitään konkreettista pahaa, tämän tuntemukset ovat silti aitoja tunteita ja voivat vastata luonnonkatastrofista tai perhesurmasta selvinneen mielenterveydeltään normaalin ihmisen traumoja. Vertailu on siis täysin turhaa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista puhuttaessa. Kenenkään ei tulisi tuomita itseään tai muita tunteiden ja reaktioiden perusteella, oli kyse sitten mistä tahansa. Jokainen tunne on oikea tunne, ei ole olemassa vääriä tunteita ja ne koetaan oikeasti, vaikka ne tunteet kumpuaisivatkin mielenterveyden häiriöistä.

Kiteytettynä: Aivojen hallinta hallitsee elämääsi.

12/26/2016

11/20/2016

11/19/2016

Facebook-arvonnat

Tänään on taas pitkästä aikaa sellainen päivä, että jaksan peppukipeytyä ihmisistä, ilman että minulla on edes darra. Joten pakkohan sekin turhautuminen on oksentaa typograafiseen formaattiin. Mainittakoon nyt taas jälleen kerran etukäteen, että tämä on minun mielipide, ja kaikki mielensäpahoittajat voivat suosiolla skipata koko tekstin. Elikkä siis, suoraan asiaan:

Facebook-arvonnat ja -kilpailut. Niitä lävähtää lähes päivittäin FB-seinälleni, ja joskus vahingossa omakin hiiren osoitin saattaa lipsahtaa tykkää -napin päälle. Se mikä minussa saa misantrooppisen vihasquirtin aikaiseksi, on tällaisten arvontojen kommenttiosio. Sieltä saa lukea mitä mielikuvituksellisimpia stooreja, miten joku väittää sairastavansa syöpää ja kuppaa samalla surren perheensä ja naapurin koiran traagista kirvesmurhaa, näin havitellen arpaonnea.
  Tästä oivana esimerkkinä toimii vastaani tullut, jonkun nimeltä mainitsemattoman sivuston epätoivoinen yritys lahjoa ihmisiä mainostamaan heitä Facebookissa, jossa arvotaan 10 kiloa suklaata. Kymmenen. Kiloa. Suklaata. Ja vielä ämpäreissä! Eihän suomalainen sellaista voi vastustaa. Kommenteissa popula marisee surkeaa kohtaloa, eikä välttämättä edes omaansa, vaan läheisten vastoinkäymisillä kerätään säälipisteitä. Sehän voi olla täysin bullshittiä, ja toisten kustannuksella ahnehditaan itselle kakkostyypin diabetes? Saanko minäkin sankollisen Fazerin muottiin puristettua paskaa, jos kommentoin että haluaisin päättää päiväni? Veikkaanpa, että täällä löytyy satoja, jopa tuhansia muita potentiaalisia kituvia kärsijöitä, joille kelpaisi tuo hävytön määrä suklaata ja vielä ämpäri kaupan päälle. Mutta kenen elämänlaatua se muka parantaisi? Ei kenenkään. Päinvastoin, mikäli arpaonni suosii jotakin suklaaöykkyjä himoitsevaa ämpärikeräilijää, joka lupautuu jakamaan itselleen voittamansa suklaan kaikille lastensairaalan hätää kärsiville potilaille, todennäköisesti hän einehtii itse kaiken ja saa veritulpan liiallisesta rasvan ja sokerin määrästä. Näin kärjistetysti. Täytyy tietenkin vielä ottaa huomioon, että osa tällaisista arvonnoista on silkkaa kusetusta. Huvittavaa ja jokseenkin ironista siitä tekee se, että ihmiset pyrkivät esittämään pyhimystä vain saadakseen haluamansa, vaikka todellisuudessa joku muu saa heillä haluamansa, tykkäyksien ja mainonnan muodossa, uskottelemalla että on mahdollisuus voittaa jotakin.
   Mieleeni muistuu erään radiokanavan kilpailu, jossa oli mahdollista voittaa kahdet liput bändin keikalle soittamalla lähetykseen ja kertomalla mahdollisimman koskettava tarina. Radiojuontaja painotti kilpailun alkaessa, että soittajien sössötyksen todenperäisyydellä ei ole tässä arvonnassa mitään merkitystä, tarkoituksena oli vain saada juontajat liikuttumaan. Voittajaksi valikoitui henkilö, joka kertoi sisarensa olevan fataalisesti sairas ja toivoi tämän pääsevän lempibändinsä keikalle ensimmäisen ja viimeisen kerran. Henkilö voitti liput, koska juontaja ei halunnut niin sanotusti ottaa riskiä ja omantunnon tuskaa harteilleen jos tarina pitikin paikkaansa. Voittajalta kysyttiin lopuksi, oliko hänen stoorinsa totta. Ei ollut. 
   Back to the point: Jos osallistuisin vastaavanlaiseen Facebook-arvontaan, en väittäisi olevani maailmaa parantava Äiti Teresa tai joku vitun suklaan Robin Hood. Pitäisin kaiken itse, paitsi että en voi edes syödä suklaata, joten joutuisin jakamaan ne köyhille Afrikan lapsille joka tapauksessa. Mutta en osallistu. Minulla periaatteita. Ja se periaate on, että mikään isompi yritys tai yhtiö ei voi käyttää minua välineenä mainonnassa, ei edes vaikka minulle uskoteltaisiin, että voin voittaa sankollisen Fazerin suklaata.

(PS. tässä linkki yhä ajankohtaiseen artikkeliin aiheeseen liittyen.)





10/24/2016

Friendly sketching


I have always wondered how to create a caricature. My very good friend sent me a few funny drunky pictures of her and I couldn't resist to draw some sketches. Yeah, I know that the difference between caricature and drawing a portrait of someone is that you are supposed to exaggerate and distort the person’s face and body. But actually I didn't exaggerate her lineaments, I just...created a very fucking distorted picture of my friend. And it was so much fun! Hope she thinks so, too hahah.



10/19/2016

Lakeside painting


I've taken dozens of photos from places around Kainuu and i turned some of those photos into paintings... I used water mixable oil colors as always.

Lussitupa


Ärjänselkä

Härkökari